Golfveteraaninen tarinoimaa osa 2 - Pekka Mustjoki ja Kalevi Kuronen

Olimme sopineet tapaamisen haastattelun merkeissä Pekka Mustjoen ja Kalevi Kurosen kanssa. Kyseiset herrat ovat klubimme vanhimpia aktiivijäseniä, Pekka, joka täytti helmikuussa 90 vuotta, on tietojeni mukaan vanhin ja Kalevi, joka täyttää ensi keväänä 90 vuotta, kolmantena. Molemmat ovat osallistuneet lähes kaikkiin senioreiden tapahtumiin tälläkin kaudella.

Hämeenkoskella asuva Pekka aloitti pelaamisen 60 vuotiaana, kun tytär Johanna Mustjoki ollessaan Messilä Golfin toiminnanjohtajana, patisti Pekan vaimoineen Green Card -kurssille, jotta olisi tekemistä maanviljelystöiden loputtua. Pekka innostui heti lajista. Edesmennyt vaimonsa Irma kävi myös kokeilemassa, mutta ei innostunut jatkamaan. Kalevi aloitti pelaamisen hänkin vasta 63 vuotiaana eläkkeelle jäätyään. Kalevi oli ostanut Messilän osakkeita jo vuosia aiemmin ollessaan vielä työelämässä ja pakkohan sitä oli aloittaa pelaaminen yhdessä edesmenneen puolisonsa Marjatan kanssa. Yhteinen harrastus oli heille hyvin tärkeä.

Kierroksia ja lyöntejä, joita ei unohda?

Pekkaa vaivasi alussa paha slaissi, mutta sekin oikeni ajan myötä. Huonot lyönnit yleensä harmittavat, mutta eivät onneksi jää mieleen kuin hetkeksi.Kaleville kävi Green Card -kurssilla niin, että kokeessa par kolmosella ensimmäinen lyönti lensi 10 metriä ja toisella tulikin birdie. Kalevi on tehnyt myös albatrossin väylällä 1. Kalevilla on yksi holari. Pekka ei ole vielä onnistunut sitä saamaan.

Kenttä, joka on jäänyt mieleen?

Pekka on kiertänyt pääasiassa kotimaan kenttiä ja suosikki on ehkä Porvoon Golf.Kalevi kierteli vaimonsa kanssa maailmalla enemmänkin ja mieleen on jäänyt erityisesti Dominikaanisessa tasavallassa joku hieno kenttä. Kaukaisin kenttä on ehkä Malesiassa. Myös Thaimaan kenttiä Kalevi kehui.

Mikä on ollut vaikeinta ja mikä palkitsevinta golfissa?

Pekan mielestä vaikeinta on se, kun on pelannut kilpailussa puoli kierrosta eikä vieläkään osu kunnolla palloon. Palkitsevaa on ajankulu ja kavereiden tapaaminen. Kalevin mielestä vaikeinta on pitää suu kiinni. Ajankulu on hänellekin tärkeää.
Molemmilla oli vankka urheilutausta ennen kuin golf tuli elämään. Pekka harrasti mm. yleisurheilua, tennistä ja pesäpalloa Kosken Kuohuissa. Nykyään Pekan harrastuksiin kuuluu golfin lisäksi padel ja tennis. Padelin Pekka aloitti vasta pari vuotta sitten. Kaleville tärkeä laji oli koripallo. Sen lisäksi lentopallo, pingis sekä jalkapallo ovat kuuluneet aiemmin hänen lajeihinsa. Pallopelit ovat olleet hyvä pohja rakentaa golflyönteja.

Mitä golf on opettanut?

Pekka sanoi, että erityisesti keskittymiskyky on parantunut. Kalevi puolestaan sanoi oppineensa itsehillintää ja sen, että huonon lyönnin jälkeinen paha olo menee hetkessä ohi. Golf on opettanut myös kiroilemaan.
Miten golf ja pelaajat ovat muuttuneet heidän peliuransa aikana?Molemmat ovat sitä mieltä, että peli on vapautunut eli ei ole niin tiukkaa kuin alussa varsinkaan harjoituskierroksilla. Se on enemmänkin yhdessäoloa nykyään. Kilpailut ovat vähän eri asia ja niihin suhtaudutaan kilpailujen vaatimalla tavalla.

Millainen peliseura ei ole niin toivottavaa?

Tässäkin molemmat ovat samaa mieltä eli pahimpia ovat ns. nipottajat. Toki sääntöjä pitää noudattaa, mutta enemmänkin kilpailuissa kuin harjoituskierroksilla.

Mikä on pitänyt innostusta yllä ja saa lähtemään kentälle?

Molempien mielestä pelaaminen on tietenkin tosi kivaa ja liikuntasuoritus tulee tehtyä siinä ohessa. Liikuttava on joka tapauksessa ja pallon kanssa se on paljon kivempaa. Käveltyä tulee ihan riittävästi pelatessa vaikka autolla nykyään kentällä liikutaankin. Ennen kaikkea kavereiden kanssa yhdessäolo on tärkeää.

Millainen on täydellinen golfpäivä?

Pilvipoutainen kesäpäivä ja peli sujuu. Päälle sauna ja kaljat. Jos birdieitä tulee, on paukku ehdottomasti tarjottava. Siitä perinteestä ei luovuta.

Millaisia neuvoja antaisitte nuoremmille pelaajille?

Pekan mielestä sinnikkyys palkitsee. Rauhassa vaan seuraavaan lyöntiin. Kalevin mielestä nuoremmat yrittävät lyödä kovaa ja voimalla mahdollisimman pitkälle ja pallot menevät usein metsään. Rennommin onnistuisi ehkä paremmin. Sama toki pätee meihin vanhempiinkin pelaajiin.

Onko mailoja tullut heiteltyä?

Rauhallisina miehinä kumpikaan ei ole sortunut mailojen heittelyyn kun ei se mitään auta. Muunkinlainen riehuminen huonon lyönnin jälkeen on aika turhaa, mutta kukin käyttäytyköön omalla tavallaan kunhan ei vahingoita muita.
Messilän hankalin bunkkeri löytyy kummankin mielestä kakkos väylän oikealla oleva monttu.

Mikä tapahtuma on jäänyt erityisesti mieleen?

Golfin ympärille on tullut niin paljon kivoja tapahtumia, että vaikea nimetä mitään yksittäistä juttua.Kalevin mieleen tosin on jäänyt erityisesti pelikaverin halaus ja osanotto kun hän vaimonsa kuoleman jälkeen tuli pelaamaan. Se tuntui erityisen hyvältä ja muistuu vieläkin joskus mieleen.

Haastatteluhetki näiden hyväntuulisten ja huumorintajuisten herrojen kanssa oli todella hauska lämminhenkinen. Heille on tärkeää, että jaksavat vielä pelata vaikka kaikenlaisia vaivoja on. Pekka ja Kalevi ovat oiva esimerkki siitä, kuinka vielä yli kuusikymppisenä voi aloittaa golfin peluun. Vaikka pallo lentää tuskin puoliväliin siitä, mihin aloittaessa, niin iloitaan siitä, että se pysyy kentällä. Lyöntien laskeminen tuottaa joskus vaikeuksia ja sitä molemmat pahoittelivat. Eivät he tarkoituksella yritä parannella tuloksiaan ja me nuoremmat voisimme olla enemmän avuksi ainakin kilpailuissa. Pekka ja Kalevi ystävystyivät vasta pari vuotta sitten kun oli otettava auto käyttöön. Yhdessä he ovatkin sen jälkeen kiertäneet kentällä ahkerasti. Golfin parista voi siis löytää myös ystävän vielä ysikymppisenä. Sopuisan sotkuiseen porukkaan kuuluvat myös Juhani Yli-Kauppila ja Esa Tiainen. He kiertävät neljistään vuosittain kaikki lähikentät.

Loppuun lainaus Positiivareilta:

"Jätetään tuomitsematta heidät, jotka yrittävät ja epäonnistuvat. Hämmästellään vain heitä, jotka eivät edes yritä."

Kiitos Pekka Mustjoki ja Kalevi Kuronen haastattelusta!

Kirjoitti Leena Torikka-Jaatinen