Golfveteraanien tarinoimaa, osa 1. Markku Lehikoinen

Kevään sennuinfossa kerroin, että kirjoitan juttuja seuramme veteraanipelaajista. Tämä ensimmäinen kertoo Markku Lehikoisesta. Markulla on niin paljon erilaisia tarinoita ja kokemuksia golfuransa varrelta, että niistä voisi kirjoittaa ainakin yhden kirjan. Tässä jutussa on siis vain pieni osa hänen kokemuksistaan ja tuntemuksistaan golfin parissa.

Markun innostus golfiin heräsi Hollolan lentokentällä vuonna 1957. Markku harrasti purjelentoa. Lentokentän ympärille pöpelikköön oli raivattu 6 reiän verran golfväyliä. ”Greenitkin” olivat hiekkaa. Siellä kävivät palloa lyömässä mm. Reippaan jääpalloilijat. Ilmailun välissä oli luppoaikaa ja siinä ehti kokeilla golflyöntejä. Golfkärpänen puraisi ihan kunnolla ja oli aika hankkia mailoja silloiselta maahantuojalta Virsulta. Vuonna 1966 pelaaminen siirtyi Mukkulaan kun sinne avautui talkoilla rakennettu 9-reikänen golfkenttä. USA:n silloinen suurlähettiläs Carl Rowan avasi kentän. Lassi Tilander käynnisti aktiivisen kilpailutoiminnan Mukkulan kentällä ja oli mukana useita vuosia. Tilanderin kirjassa, Golfdorka, on kerrottu pelin alkuajoista Suomessa ja Lahdessa. Markku on ollut mukana noista ajoista alkaen, joten hän muistaa hyvin Lahtelaisen golfin kehityksen.

Markku kertoi tarinan siitä, kun hän pääsi seuraamaan idolinsa peliä vierestä Ruotsissa Båstadissa heinäkuussa v. 1969. Nicklauksen pelikaverina oli mm. ruotsalainen kuuluisa jääkiekkoilija, jalkapalloilija ja golffari Sven Tumba. Pelistä kirjoitettiin paljon Ruotsin lehdissä ja Markulla on muutamia lehtileikkeitä tallessa. Hänellä oli myös filmirullallinen kuvia, mutta sille rullalle kävi köpelösti kun silloin neljä vuotias tytär oli ottanut rullan pöydältä ja vetänyt filmin ulos. Kuvat tietysti tuhoutuivat ja se oli jonkinlainen järkytys, on kuulemma vieläkin, mutta jolle on toki vain naureskeltu jälkikäteen monet kerrat. Muistot tuosta reissusta ovat kuitenkin säilyneet mielessä ilman valokuviakin.

Jatkamme muutaman kysymyksen parissa eteenpäin

Jokin kieros tai lyönti, jota et unohda?
Niitä on paljon, mutta mieleen tulee tapaus Mukkulan kentällä väylällä 2. Lyönti lähti ns. kainaloon ja päätyi kentän vierellä sijainneen rivitalon puutarhaan kahvipöydälle. Pöydän omistaja oli Markun entinen pomo.. Kohteliaana miehenä Markku meni pyytämään anteeksi ja asia oli sillä kuitattu.

Mikä kenttä on jäänyt erityisesti mieleen?
Se on Zürichissa sijaitseva 9-reikäinen Dolderin kenttä. Siellä Markku pelasi kuukauden vuonna 1970 ja ihastui vuoristomaisemissa sijaitsevaan monipuoliseen kenttään. Ruotsista ja Tanskasta löytyy myös mieluisia kivoja kenttiä.

Mikä on ollut vaikeinta ja palkitsevinta golfissa?
Markun vastaus tähän on, että positiivisella asenteella selviää vaikeuksista aina, jos niitä vastaan tulee. Parasta ovat kaverit ja kokemusten vaihto sekä se, että nuoria tulee mukaan aiempaa enemmän.

Onko golf opettanut jotain elämästä yleensä?
Malttia. ihmissuhteista se on opettanut erilaisten ihmisten ymmärtämisen.

Millaisia tyyppejä golffarit olivat aloittaessasi verrattuna nykyisiin pelaajiin?
Ennen oltiin tiukempia säännöissä ja golfin pariin tuli paljon huippu-urheilijoita, yleensäkin urheilijoita. Pelaajia oli vähän, ehkä tuhat, niin tiesi pelaajien taustat paremmin. Nykyään kun pelaajia on paljon, ei taustoista juuri tiedä. Aktiiviurheilijat varmaankin ajautuvat golfin pariin edelleen ikäänkuin jäähdyttelemään.

Onko golf ollut sinulle enemmän kilpailua vai yhdessäoloa?
Molempia.

Millaisesta peliseurasta pidät ja millainen peliseura ei ole niin toivottavaa?
Leppoisa peliseura on parasta. Tiukkapipoiset eivät.

Mitä kentällä oppi ihmisistä?
Jokainen on oma persoonansa. Opettaa tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, myös niiden tiukkapipoisten.

Mikä on pitänyt innostuksesi yllä?
Ystäväpiiri.

Millainen on täydellinen golfpäivä sinulle nykyään?
Täydellistä golfpäivää ei ole ollut. Poutainen päivä on hyvä alku.

Mitä tunnet edelleen ensimmäisellä tiillä kierrokselle lähtiessä?
Pallo tiille ja matkaan ilman harjoitussvingiä eikä suurempia tunteita.

Millaisia neuvoja antaisit nuorelle pelaajalle, joka aloittelee golfia?
Noudata etikettiä. Käyttäydy kohteliaasti. Huomioi kanssapelaajat. Keskity lähipeliin! Pitkillä avauksilla ei pitkälle pötki, jos lähipeli tökkii.

Mitä toivoisit ihmisten muistavan sinusta golffarina ja ihmisenä?
Älkööt muistako pahalla.

Mikä on hauskin asia, joka sinulle on kentällä tapahtunut?
On tapahtunut niin paljon hauskoja asioita, että on vaikea eritellä. Yhdestä tapahtumasta puhuimme, mutta se jääköön vain haastattelijan tiedoksi.

Oletko heitellyt mailoja kun meni pieleen?
En koskaan, vain kova lyönti maahan, jos oikein pieleen menee.

Pahin bunkkeri?
Messilän 8. väylällä, mestaruuskisoissa 12. lyönti ulos, 13. kuppiin.

Maat, joissa olet pelannut? Espanja, Portugali, Sveitsi, Tanska, Ruotsi, Tansania, Intia, Viro ja Itävalta, ainakin ne.

Jos nyt saisit pelata täydellisen kierroksen, ketkä olisivat mukana ja missä?
Jack Nicklaus ja Mikko Rauhala, joka oli Markun ensimmäinen caddie. Kenttä olisi
St Andrews.

Sain tähän haastatteluun myös Markun vaimon, Irmelin, näkökulmaa. Hän kertoi, että aluksi ei ollut kovin kivaa kun Markulla oli niin paljon pelireissuja ja tuntui, että pelit olivat tärkeintä. Asia helpottui myöhemmin kun Markun metsästysharratukselle ei enää jäänyt aikaa ja hän myi metsästysaseensa pois. Niillä rahoilla ostettiin Irmelille pelivälineet ja golfista tuli yhteinen harrastus v. 1988 Messilän kentän avautuessa.

Markku Lehikoinen on menestynyt erinomaisesti kilpailuissa. Voittoja on tullut joka vuosi ja putki jatkuu edelleen. Pitää muistaa, että olen vain harrastaja ja parhaat saavutukseni ovat tulleet kotikentällä, mutta siitäkin voi nauttia, sanoi Markku.

Kun vieä ysikymppisenä peli sujuu ja juttu luistaa, niin ei voi muuta kuin ihailla. Olkoon Markku meille esimerkkinä siitä, kuinka positiivinen mieli ja pilke silmäkulmassa kantaa pitkälle. Uskomme siis, että golf on parhaimmillaan leppoisaa yhdessäoloa, ystävien tapaamista ja terveellistä liikuntaa.

Lopuksi vielä Markun sanoin: Haluan, että minut muistetaan herrasmiehenä, jonka kanssa oli mukavaa pelata. Osakkaana toivon, että Messilä Golf Oy pystyy edelleen toimimaan sekä osakkaiden että pelaajien etuja ajatellen.

Kiitos Markku ja Irmeli!

Jutun kirjoitti Leena Torikka-Jaatinen